sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Askartelunurkkaus strikes again

Valon mahtava puheterapeutti kehitti toimintaterapeuttituttunsa kanssa noppapelin. Testasimme sitä puheterapiakerralla, jolloin minäkin olin mukana, ja olin siinä määrin vakuuttunut, että askartelin meille oman version. 
Puheterapeutin versiossa pelilaudan virkaa toimitti nurinpäin käännetty taulukehys, minä valitsin muovisen säilytyslaatikon kannen. Ajatus oli niinkin käytännöllinen, kuin että kuolat ja refluksiyllärit on helppo pyyhkiä muovikannelta pois. Pienet reunat pelilaudassa on hyvä olla, mutta muutoin materiaalilla ei ole niin väliä. 
Mietin myös sitä, että näkövammaiselle, mutta näkevälle lapselle pelissä olisi hyvä, jos alusta olisi vaikka musta, jotta kontrastit tulevat hyvin esiin. Senhän voisi toteuttaa kiinnittämällä läpinäkyvän muovikannen alle mustan kartongin. 



Nappuloiden virkaa pelissä toimittavat dublopalikat, jotka ovat autoja. Keskelle pelilautaa liimataan karheaa tarranauhaa. Nopan voi tehdä itse pahvista (kuten minä) tai käyttää vaikkapa puista rakennuspalikkaa. Päädyin tekemään nopan itse siitä syystä, että halusin sen sisään riisiä, jotta myös vastapelaajan nopanheiton ääni kuuluu Valolle. Nopan kyljissä on numeroita merkkaamassa nystyrät (sellaiset joita voi ostaa arkeittain ja liimata vaikkapa läppärin alle, jotta pöytä ei naarmuunnu). Nopassa on vain luvut yhdestä kolmeen, siis kaksi kertaa jokainen luku.

Pelin idea on yksinkertainen. Pelaajilla on molemmilla neljä pelinappula-autoa. He heittävät vuorotellen noppaa. Pelaaja saa ajaa tarranauhaa pitkin niin monta autoa alas pelilaudalta, kuin nopan silmäluku sallii. Pelilaudan alapuolelle kannattaa asettaa esim. metalliastia tai pelata puulattian päällä, niin että pelinappulan tippuminen pelilaudalta kuuluu. Se hahmottaa sokean lapsen pelin seuraamista - hänhän ei näe vastapelaajan pelaamista. Pelin voittaja on se, joka saa ensimmäisenä kaikki nappulansa ajetuksi pois pelilaudalta. Yksi pelikierros kestää vain muutaman minuutin, joten se ei vaadi turhan paljon keskittymiskykyäkään. :) 

6 kommenttia:

  1. Upea peli! Iloisia pelihetkiä teille kaikille, erityisesti Valolle! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Nina. Minusta on aina yhtä hienoa, kun erityislasten juttuja pystyy tekemään itse huokeista materiaaleista. Kaikesta rahastetaan niin vietävästi..

    VastaaPoista
  3. Mahtava peli ja kiva kun pystyit tekemään sen itse! Minäkin toivottelen teille ihania pelihetkiä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Tämähän on sarjassamme hyviä ensipelejä kelle tahansa pikkuiselle. :)

      Poista
  4. ihana peli! Olen myös huomannut, että itse saa helposti tuunattua, ja rakenneltua kaikenlaista. Meillä suosituin "lelu" oli pitkään kahdesta liberolaatikosta (siis siitä pahvilaatikosta jossa vaipat tulevat kotiin) tehtailtu alusta junaleikeille. En tiedä oletteko te kokeilleet "taikahiekkaa", mikäli ette niin lämmin suositus täältä. Hehkutan sitä nyt vasemmalle, ja oikealle, mutta meillä Topiaskin KUNNOLLA innostui askartelusta tyyliin ensimmäisen kerran ikinä, kun kaivettiin hiekkapaketti esiin. : Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ämpärissä terapiahiekkaa (sellaista silkinsileää ja vaaleaa hiekkarannan hiekkaa) sisällä tapahtuvia hiekkaleikkejä varten, mutta taikahiekkaa ei ollakaan kokeiltu. Kiitos vinkistä! Onko se siis sitä sellaista muovailuvahan tapaista?

      Poista